Kävelykeppi jäi pois
Minulla todettiin päivystyksellisessä magneettikuvauksessa tammikuussa 2012 välilevynpullistumat nikamien 3-4 ja 4-5 välissä. L IV-V-tasolla keskitasoista suurempi pullistuma työntyi vasemmalle kaudaalisesti niin, että selkäydinhermon L5-hermojuuri ahtautui aiheuttaen vasempaan jalkaani lihasvoiman heikkenemisen ja osittaisen jalan halvaantumisen. Hermokipusärky oli voimakasta ja viiltävää, säteili vasemman alaraajan pohkeeseen ja sieltä varpaisiin asti ja lisäksi ylöspäin lapojen väliin.
Sairaalassa päivystävälääkäri totesi, että joudun jäämään sinne ja minut leikattaisiin parin tunnin kuluessa. Minulla oli jo vaaleanvihreät sairaalavaatteet päällä. Kuten lääkäri epikriisissään mainitsee, en ollut potilaana ”erityisen halukas leikkaukseen eikä sairaalaan jäämiseen.” Halusin miettiä asiaa kokonaisvaltaisesti -- jos olisi olemassa jokin muu vaihtoehto.
Olin kuullut, että enoni käy silloin tällöin selkävaivoissaan kiropraktikolla ja oli saanut sieltä helpotusta. Otin yhteyttä Suomen kiropraktikoihin ja sain vastaanotosta varmuuden siitä, että olin tehnyt oikean ratkaisun. Sain ajan jo samaksi päiväksi D.C Jack M. Seeleylle, joka osoittautui todella hyväksi ja asiantuntevaksi kiropraktikoksi.
Tulin vastaanotolle selkä syvästi kyyristyneenä, kävelykeppi toisessa kädessä ja toisessa tukihenkilö. Kävelemiseni oli erittäin hankalaa, vaivalloista ja kivuliasta. Juuri nipin napin pääsin vastaanotolle. Minut otettiin ystävällisesti vastaan ja tunsin, että olin hyvissä käsissä. Ensimmäisen hoitokerran jälkeen kävelin pois suoraselkäisenä ilman keppiä ja ilman tukihenkilön apua. Kävely tuntui jo helpommalta vaikka se kävikin vielä hitaanlaisesti.
Hoitoja jatkettiin pari kertaa viikossa. Parin hoitoviikon jälkeen hermokivut alkoivat pikkuhiljaa asteittain häipyä. Kehoni otti hyvin kiropraktiset hoidot vastaan. Kävelin päättäväisesti ainakin kerran päivässä puolisen tuntia ulkona. Kävelyni sujui kokoajan helpommin ja nopeammin. Käytin tarvittaessa jääpussia selkääni sekä verryttelin ohjeiden mukaisesti aamuin illoin. Jo kolmannella viikolla jätin päivittäiset tulehduskipulääkkeet pois ja huomasin jalkani voimattomuuden pikkuhiljaa kohenevan.
Tässä vaiheessa työterveyden ortopedi vielä kehotti minua leikkaukseen, jotta lihasvoima kohenisi nopeammin ja ettei jalkaterän halvaantuminen jäisi pysyväksi. Jatkoin kuitenkin kiropraktikolla käyntiä, liikkumista ja erilaisia verryttelyrutiinejani. Otin tulehduskipulääkettä vain, jos tarvetta oli. Kuukauden verran noin kerran viikossa käynti kiropraktikolla on tuottanut tulosta. Jatkossa joudun käymään aika ajoin kiropraktikolla selän kuntoutumisen ja ylläpidon vuoksi.
Kaikkien ihmetykseksi palasin töihin jo noin viiden viikon kuluttua sairaalassa käynnistäni. Pyysin lääkäriltä B-lausuntoa ja sain hymyni, liikkuvuuteni sekä normaalielämäni takaisin. Työpaikalleni hankittiin moottorinen pöytä ja satulatuoli, jolla työasentoja voin muuttaa monta kertaa päivässä.
Tämän kokemuksen myötä mielestäni leikkaus selkävaivoihin on viimeinen ratkaisu.
Aina kannattaa ensin tutkistella muita hoitovaihtoehtoja. Voin lämpimästi suositella Suomen Kiropraktikkokeskusta.
Tweet